miniä – Wikisanakirja (original) (raw)
miniä (12)
- IPA: /ˈminiæ/
- tavutus: mi‧ni‧ä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miniä | miniät |
| genetiivi | miniän | miniöidenminiöitten(miniäin) |
| partitiivi | miniää | miniöitä |
| akkusatiivi | miniä; miniän | miniät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miniässä | miniöissä |
| elatiivi | miniästä | miniöistä |
| illatiivi | miniään | miniöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miniällä | miniöillä |
| ablatiivi | miniältä | miniöiltä |
| allatiivi | miniälle | miniöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miniänä | miniöinä |
| translatiivi | miniäksi | miniöiksi |
| abessiivi | miniättä | miniöittä |
| instruktiivi | – | miniöin |
| komitatiivi | – | miniöine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miniä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. oman lapsen vaimo
| englanti: daughter-in-law espanja: nuera japani: 嫁 kiina: 儿媳 kroatia: nevjesta, snaha liettua: marti ranska: belle-fille f. ruotsi: svärdotter | saksa: Schwiegertochter f. thai: ลูกสะใภ้ tšekki: snacha f. turkki: gelin unkari: meny venäjä: (miehen) сноха, (naisen) невестка vepsä: miĺ2, min₍d́, ńevesk, nevešk viro: minia |
|---|
miniä
- yksikön partitiivimuoto sanasta mini
miniä
- (psykologia, filosofia) monikon partitiivimuoto sanasta minä
Heidän teorioissaan lähdetään olettamuksesta, jonka mukaan henkilöllä voi olla useitakin miniä.