minun – Wikisanakirja (original) (raw)

minun

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta minä; genetiiviä vaativan yksipersoonaisen verbin epätäydellinen subjekti
    Minun täytyy nyt mennä.
  2. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta minä; attributiivinen muoto, joka ilmaisee puhujalle kuuluvaa olla-verbin jälkeen tai ennen sitä, tämän toimiessa attribuuttina pääsanaan kuuluu possessiivisuffiksi
    Tämä on minun kynäni. (ilmaisee omistusta attribuuttina)
    Minun kynässäni ei ole mustetta. (ilmaisee omistusta attribuuttina)
  3. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta minä; substantiivinen muoto, joka ilmaisee puhujalle kuuluvaa olla-verbin jälkeen
    Tämä kynä on minun. (ilmaisee omistusta itsenäisesti)

1. genetiiviä vaativan yksipersoonaisen verbin epätäydellinen subjekti

englanti: I

2. ilmaisee omistusta, attributiivisesti ennen pääsanaa

bulgaria: мой englanti: my espanja: mi hollanti: mijn inarinsaame: muu indonesia: saya, -ku portugali: meu m., minha f. puola: mój m., moja f., moje n., moi mon. ranska: mon m., ma f. romania: meu m., mea f. ruotsi: min, mitt, mina saksa: mein m., mein n., meine f., meine mon. tšekki: můj venäjä: мой m., моё n., моя f., мои mon.