mora – Wikisanakirja (original) (raw)
mora (10)
- (kielitiede) tavua pienempi kielen yksikkö, suomessa tavun ydin ja sitä seuraavat äänteet
Sanan ”kiulu” ensimmäisessä tavussa on kaksi moraa, jälkimmäinen puolestaan on yksimorainen. - (puhekieltä) puukko
Haluutsä morasta kylkeen?
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mora | morat |
| genetiivi | moran | morien(morain) |
| partitiivi | moraa | moria |
| akkusatiivi | mora; moran | morat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | morassa | morissa |
| elatiivi | morasta | morista |
| illatiivi | moraan | moriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moralla | morilla |
| ablatiivi | moralta | morilta |
| allatiivi | moralle | morille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | morana | morina |
| translatiivi | moraksi | moriksi |
| abessiivi | moratta | moritta |
| instruktiivi | – | morin |
| komitatiivi | – | morine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mora- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. tavua pienempi kielen yksikkö
| englanti: mora |
|---|
- mora Tieteen termipankissa
mora
- yksikön feminiinimuoto sanasta moro
mora
- yksikön genetiivimuoto sanasta more
- monikon nominatiivimuoto sanasta more
- monikon genetiivimuoto sanasta more
- monikon akkusatiivimuoto sanasta more
- monikon vokatiivimuoto sanasta more
mora
- yksikön 3. persoonan preesens verbistä morati