mukava – Wikisanakirja (original) (raw)

mukava (10) (komparatiivi mukavampi, superlatiivi mukavin) (taivutus[luo])

1. ystävällinen
   Matti on mukava poika.
2. hyvältä tuntuva, käytössä mukava, mukava käyttää
3. turvallinen, runsas, jossa ei ole uhkaa muista
   Meillä on mukava etumatka kilpailijoihin nähden.

• IPA: /ˈmukɑʋɑ/
• tavutus: mu‧ka‧va

1. ihana, kiva
2. kotoisa

• adverbit: mukavasti

• substantiivit: mukavuus

• verbit: mukavoittaa, mukavoitua

• ilkeä

epämukava

• mukava Kielitoimiston sanakirjassa
• mukava Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1105, 1109 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa