muta – Wikisanakirja (original) (raw)
Mutaa
- IPA: /ˈmut̪ɑ/
- tavutus: mu‧ta
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | muta | mudat | |
| genetiivi | mudan | mutien(mutain) | |
| partitiivi | mutaa | mutia | |
| akkusatiivi | muta; mudan | mudat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | mudassa | mudissa | |
| elatiivi | mudasta | mudista | |
| illatiivi | mutaan | mutiin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | mudalla | mudilla | |
| ablatiivi | mudalta | mudilta | |
| allatiivi | mudalle | mudille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | mutana | mutina | |
| translatiivi | mudaksi | mudiksi | |
| abessiivi | mudatta | muditta | |
| instruktiivi | – | mudin | |
| komitatiivi | – | mutine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | - | ||
| heikko vartalo | muda- | ||
| vahva vartalo | muta- | konsonantti- vartalo | - |
järvimuta,mutakakku,mutakerros,mutakerrostuma,mutakuono,mutakylpy,mutapaini,mutavyöry,pohjamuta
muta
muta
muta yl. (1) (yks. määr. mutan[luo], mon. epämäär. mutor [luo], mon. määr. mutorna [luo])
muta (1)
- muta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)