muu – Wikisanakirja (original) (raw)

muu

  1. (onomatopoeettinen) lehmän ääni, ammunta ”ammuu”

1. lehmän ääni

englanti: moo hollanti: boe kroatia: mu puola: muu ranska: meuh, meu ruotsi: mu saksa: muh venäjä: му

muu (18)

  1. (indefiniittinen) joku tai jokin toinen, ei se henkilö tai asia, josta aiemmin on puhuttu
    Muut olisivat tehneet sen toisin.
    Oli siellä muitakin.
    Muu ei tullut edes mieleeni.
    Muu on täysin turhaa.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muu muut
genetiivi muun muidenmuitten
partitiivi muta muita
akkusatiivi muu; muun muut
sisäpaikallissijat
inessiivi muussa muissa
elatiivi muusta muista
illatiivi muuhun muihin
ulkopaikallissijat
adessiivi muulla muilla
ablatiivi muulta muilta
allatiivi muulle muille
muut sijamuodot
essiivi muuna muina
translatiivi muuksi muiksi
abessiivi muutta muitta
instruktiivi – muin
komitatiivi – muine
vartalot
vokaalivartalo muu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

muu

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta mun

muu (gen muu, part muud)

  1. (indefiniittinen) toinen, muu
    saag ja muud tööriistad – saha ja muut työkalut
    ei midagi muud – ei mitään muuta
    Mina olen alati seal, kus muudki. – Olen aina siellä, missä muutkin.

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi muu muud
genetiivi muu muude
partitiivi muud muidmuusid
illatiivi muusse muudessemuisse
inessiivi muus muudesmuis
elatiivi muust muudestmuist
allatiivi muule muudelemuile
adessiivi muul muudelmuil
ablatiivi muult muudeltmuilt
translatiivi muuks muudeksmuiks
terminatiivi muuni muudeni
essiivi muuna muudena
abessiivi muuta muudeta
komitatiivi muuga muudega