mykkä – Wikisanakirja (original) (raw)
mykkä (10-A) (komparatiivi mykempi, superlatiivi mykin) (taivutus[luo])
- syntymästään tai sairauden tai tapaturman vuoksi puhekyvytön
- puhumaton
Vieraat istuivat mykkinä. - josta ei kuulu ääntä
Puhelin on mykkänä.
- IPA: /ˈmykːæ/
- tavutus: myk‧kä
1. puhekyvytön (henkilö)
| bulgaria: ням englanti: dumb, mute espanja: mudo italia: muto kroatia: nijem portugali: mudo puola: niemy ranska: muet m., muette f. ruotsi: stum | saksa: stumm serbia: nem, (ijekavica?) nijem slovakia: nemý tanska: stum tšekki: němý ukraina: німий valkovenäjä: нямы venäjä: немой |
|---|
kuuromykkä,mykkäelokuva,mykkäfilmi,mykkäkoulu
- ihminen, joka ei pysty puhumaan, puhekyvytön henkilö
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | mykkä | mykät | |
| genetiivi | mykän | mykkien(mykkäin) | |
| partitiivi | mykkää | mykkiä | |
| akkusatiivi | mykkä; mykän | mykät | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | mykässä | mykissä | |
| elatiivi | mykästä | mykistä | |
| illatiivi | mykkään | mykkiin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | mykällä | mykillä | |
| ablatiivi | mykältä | mykiltä | |
| allatiivi | mykälle | mykille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | mykkänä | mykkinä | |
| translatiivi | mykäksi | mykiksi | |
| abessiivi | mykättä | mykittä | |
| instruktiivi | – | mykin | |
| komitatiivi | – | mykkine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | - | ||
| heikko vartalo | mykä- | ||
| vahva vartalo | mykkä- | konsonantti- vartalo | - |