netto – Wikisanakirja (original) (raw)
netto (1)
- se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty
Tavarasta: varsinainen sisältö eli jäljelle jäävä osuus kokonaisuudesta, kun pakkaus vähennetään.
- IPA: /ˈnet̪ːo/
- tavutus: net‧to
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | netto | netot |
| genetiivi | neton | nettojen |
| partitiivi | nettoa | nettoja |
| akkusatiivi | netto; neton | netot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | netossa | netoissa |
| elatiivi | netosta | netoista |
| illatiivi | nettoon | nettoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | netolla | netoilla |
| ablatiivi | netolta | netoilta |
| allatiivi | netolle | netoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nettona | nettoina |
| translatiivi | netoksi | netoiksi |
| abessiivi | netotta | netoitta |
| instruktiivi | – | netoin |
| komitatiivi | – | nettoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | neto- | |
| vahva vartalo | netto- | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty
| englanti: net italia: netto ranska: net | ruotsi: netto saksa: Reingewinn m. viro: neto |
|---|
netto m., netta[luo] f. (monikko netti[luo] m., nette[luo] f.)
netto
- indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä nettare
netto n. (4) (yks. määr. nettot [luo], mon. epämäär. netton [luo], mon. määr. nettona [luo])