ojentaa – Wikisanakirja (original) (raw)

ojentaa (54-J) (taivutus[luo])

1. antaa jtk käsi suoristamalla
   Voisitko ojentaa sakset?
2. nuhdella, erityisesti kehottamalla ja ohjaamalla
   Ei ole mukavaa ojentaa ilkikurisia lapsia.
3. (armeija) määrätä ojennus
   Tapahtuneen johdosta komppanian päällikkö oli velvollinen ojentamaan syyllisiä.
4. suoristaa, laittaa ojennukseen
   Ojentakaa rivi!
5. (murteellinen) kurkottaa

• IPA: /ˈojent̪ɑːˣ/

• tavutus: o‧jen‧taa

• johdos sanasta oikea[1] mahdollisesti _oieta_-sanan kautta ((heikko) konsonanttivartalo oien- + pääte -taa)

• loitontaa

• suoristaa

• substantiivit: ojennus, ojentaja, ojentaminen

• verbit: ojennella, ojennuttaa, ojentautua, ojentua

• ojentaa Kielitoimiston sanakirjassa

• ojentaa Suomen etymologisessa sanakirjassa

• Artikkelit 411, 628 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”ojentaa”.