oka – Wikisanakirja (original) (raw)
Katso myös: öka
Oka (Oxalis tuberosa)
- kasvin piikki, oas
- viljelyskasvina käytettävä, käenkaalien sukuun kuuluva käenkaalikasvien laji (Oxalis tuberosa) tai sen yksilö
- IPA: /ˈokɑ/, [ˈo̞kɑ̝]
- tavutus: o‧ka
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oka | oat |
| genetiivi | oan | okien(okain) |
| partitiivi | okaa | okia |
| akkusatiivi | oka; oan | oat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oassa | oissa |
| elatiivi | oasta | oista |
| illatiivi | okaan | okiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oalla | oilla |
| ablatiivi | oalta | oilta |
| allatiivi | oalle | oille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | okana | okina |
| translatiivi | oaksi | oiksi |
| abessiivi | oatta | oitta |
| instruktiivi | – | oin |
| komitatiivi | – | okine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | oa- | |
| vahva vartalo | oka- | |
| konsonantti- vartalo | - |
2. Oxalis tuberosa
| espanja: oca f. portugali: oca f. | ranska: oca m. viro: oka |
|---|
oka-ahven, okahaarake, okakruunuohdake, okakuusi, okasolu, okatytönkorento
oka Kielitoimiston sanakirjassa
oka Tieteen termipankissa
oka Suomen etymologisessa sanakirjassa
oka, yksipaikkainen verbi, monikko
Muissa kuin sarun ja chitosen murteissa käytetään muotoa okay.
Esiintyy aina muodossa okay, jos käytetään yhdessä monikon suffiksin -pa tai muodollisen substantiivin pe edellä.
Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
oka
oka
- kasvin juuri
- malaijilais-polynesialaisen kantakielen sanasta *(w)akaʀ
oka
oka (monikko okas)
- (historia) Osmanien valtakunnassa ja osassa sitä seuranneista valtakunnista käytetty painomitta; vastasi 400 dirhamia eli noin 1,25 kilogrammaa
- aikaisemmin myös Turkissa käytössä ollut egyptiläinen tilavuusmitta; vastaa noin 1,2 litraa
IPA: /ˈɒkə/
italian kielen sanasta oca < ranskan sanasta oque < turkin sanasta okka < arabian sanasta أَوْقِيَّة (ʾawqijja) < sanasta وِقِيَّة (wiqijja)
oka
- (järjestysluku) kahdeksas
IPA: /ˈoka/
tavutus: o‧ka
kardinaaliluvusta ok (’kahdeksan’) ja ordinaalijohtimesta -a < latinan sanasta octo < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *oḱtṓw
oka
- rōmaji-transkriptio sanasta おか
òka f.
- (historia) Osmanien valtakunnassa ja osassa sitä seuranneista valtakunnista käytetty painomitta; vastasi 400 dirhamia eli noin 1,25 kilogrammaa
oka
- yksikön genetiivimuoto sanasta oko
oka
oka
- (yleisesti) mikä tahansa talo
T-atá o-s-apy oré oka.
Tuli poltti talomme. - (erityisesti) Brasilian alkuperäisväestön käyttämän tyyppinen rakennus
IPA: /ˈʔɔka/
Lemos Barbosa, A.: Curso de Tupi antigo, Rio de Janeiro. Livraria São José, 1956.
oka
- monikkomuoto sanasta oko
- IPA: \ˈɔka\
- (kanadanranskaa) eräs lehmänmaidosta valmistettava juustolaji
oka
oka
- yksikön genetiivimuoto sanasta oko
- IPA: \ˈɔka\
oka
- paistaa uunissa
oka f.
- (alviriviarintatia, murteellinen) silmä
Alvirin kylässä käytettävää muotoa alviriviarin murteesta
Ehsan Yarshater: The Dialects of Alvir and Vidar, Indo-Iranica: mélanges présentés à Georg Morgenstierne, à l'occasion de son soixante-dixième anniversaire, sivut 177–188. Otto Harrassowitz, Wiesbaden, 1964.
oka
- yksikön genetiivimuoto sanasta oko
- monikon nominatiivimuoto sanasta oko
- monikon akkusatiivimuoto sanasta oko
- monikon vokatiivimuoto sanasta oko
- IPA: \ˈɔka\
oka
- possessiivimuoto sanasta ok
a halál oka
kuolemansyy
oka