oletus – Wikisanakirja (original) (raw)
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
oletus (39)
- väite, jonka ajatellaan olevan tosi ajattelun pohjana; muodostaa premissin
Ääntäminen
[muokkaa]
- IPA: /ˈolet̪us/
- tavutus: o‧le‧tus
Taivutus
[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oletus | oletukset |
| genetiivi | oletuksen | oletustenoletuksien |
| partitiivi | oletusta | oletuksia |
| akkusatiivi | oletus; oletuksen | oletukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oletuksessa | oletuksissa |
| elatiivi | oletuksesta | oletuksista |
| illatiivi | oletukseen | oletuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oletuksella | oletuksilla |
| ablatiivi | oletukselta | oletuksilta |
| allatiivi | oletukselle | oletuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oletuksena | oletuksina |
| translatiivi | oletukseksi | oletuksiksi |
| abessiivi | oletuksetta | oletuksitta |
| instruktiivi | – | oletuksin |
| komitatiivi | – | oletuksine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oletukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | oletus- |
Etymologia
[muokkaa]
Käännökset
[muokkaa]
1. väite jonka ajatellaan olevan tosi ajattelun pohjana; muodostaa premissin
| englanti: presumption, assumption kroatia: pretpostavka f. | turkki: varsayım |
|---|
Liittyvät sanat
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]
Aiheesta muualla
[muokkaa]