on – Wikisanakirja (original) (raw)
on
- indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä olla
on
- päälle, päällä
- vastaa yl. suomen adessiivia (-lla / -llä), joissakin tapauksissa inessiiviä (-ssa / -ssä)
- viestintää ilmaisevien verbien tai siihen liittyvien substantiivien kanssa vastaa suomen elatiivia -sta/-stä
She wrote a book on her experiences.
Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan.
on
on
- (kardinaaliluku) kymmenen
ȏn m.
on m.
- IPA: /ɔn̪/
| nominatiivi | on |
|---|---|
| genetiivi | jego/go |
| datiivi | jemu/mu |
| akkusatiivi | jego/go |
| instrumentaali | nim |
| lokatiivi | nim |
on
- (indefiniittinen) epämääräinen lauseen subjekti, vastaa usein suomen passiivia. Verbien taivutus yksikön kolmannen persoonan mukaisesti.
À Noël, on mange bien. – Jouluna syödään hyvin. - (puhekieltä) me.
On est heureux. – Me ollaan onnellisia.
- IPA: /ɔ̃/
latinan sanasta homō ’ihminen’.
- on Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)
ȏn (kyrillinen он)
on m.
on m.
- (persoonapronomini) hän (miehestä)
Hrozí mu dvacet let vězení. – Häntä uhkaa 20 vuoden vankeus. [datiivi] - (persoonapronomini) se (maskuliinisukuisesta sanasta)
| nominatiivi | on |
|---|---|
| genetiivi | jeho, ho, něho |
| datiivi | jemu, mu, němu |
| akkusatiivi | jeho, ho, jej, něho, něj |
| lokatiivi | něm |
| instrumentaali | jím, ním |
- possessiivinen: jeho
persoonapronominit
on
- (kardinaaliluku) kymmenen
on