onnellinen – Wikisanakirja (original) (raw)

Onnellisia [1] lapsia

onnellinen (38) (komparatiivi onnellisempi, superlatiivi onnellisin) (taivutus[luo])

1. syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen, onnea tunteva
   Olen niin onnellinen kun sain tutkinnon vihdoin suoritettua!
2. onnekas, jolla on ollut hyvä onni; joka on hyvän onnen tulosta
   Olen ollut onnellinen, kun en ole kokenut sellaista.
   onnellinen sattuma
3. onnen täyttämä, onnea ilmaiseva, josta on luvassa onnea
   onnellinen lapsuus
   Elokuvassa oli onnellinen loppu.
   onnellinen perhetapahtuma (= lapsen syntyminen)
4. suotuisa, antoisa
   Onnellista uuttavuotta!
5. (markkinoinnissa) vapaa, virikkeitä sisältävässä ympäristössä elävä
   onnellisten kanojen munia
6. (matematiikka) positiivisesta kokonaisluvusta: sellainen jonka numeroiden neliöiden summa on yksi tai josta ennen pitkää saadaan yksi, kun neliöiden summan numeroiden neliöiden summia lasketaan riittävän pitkään

• IPA: /ˈonːelˌlinen/

• tavutus: on‧nel‧li‧nen

• substantiivi onni (vartalo onne-) + johdin -llinen

• onni

• onnekas

• onneton

• epätoivoinen

• adverbit: onnellisesti

• substantiivit: onnellisuus

• verbit: onnellistaa

• ikionnellinen

• onnellinen Kielitoimiston sanakirjassa

• onnellinen Suomen etymologisessa sanakirjassa

• Artikkelit 46, 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa