ontelo – Wikisanakirja (original) (raw)

ontelo (2)

  1. ontto tila, joka on jonkin sisässä
    nenäontelo, onteloammus
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ontelo ontelot
genetiivi ontelon ontelojenonteloidenonteloitten
partitiivi onteloa onteloitaonteloja
akkusatiivi ontelo; ontelon ontelot
sisäpaikallissijat
inessiivi ontelossa onteloissa
elatiivi ontelosta onteloista
illatiivi onteloon onteloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ontelolla onteloilla
ablatiivi ontelolta onteloilta
allatiivi ontelolle onteloille
muut sijamuodot
essiivi ontelona onteloina
translatiivi onteloksi onteloiksi
abessiivi ontelotta onteloitta
instruktiivi onteloin
komitatiivi onteloine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ontelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

ilmaontelo,kajeontelo,lukinkalvonontelo,nenäontelo,onteloammus,onteloeläin,ontelokangas,ontelokranaatti,ontelolaatta,onteloresonaattori,ontelosyylä,otsaontelo,poskiontelo,resonanssiontelo,rintaontelo,ruumiinontelo,sivuontelo,solunesteontelo,suuontelo,täryontelo,vatsaontelo,välikorvaontelo,ydinontelo