orja – Wikisanakirja (original) (raw)
Orjia
orja (10)
- historiallisesti henkilö, joka pakotettiin tekemään toiselle työtä saamatta siitä itselle jäävää rahallista korvausta erityisesti maataloudessa ja rakennushankkeissa: esim. Euroopassa maaorja tai Amerikoissa plantaasilla työskennellyt neekeriorja, mutta orjia on ollut useissa kulttuureissa eri aikakausina
Stalinin kanavan rakentajat olivat käytännössä orjia.
On arvioitu, että kaikkiaan noin 11 miljoonaa ihmistä kuljetettiin Atlantin ylitse orjiksi. - (kuvaannollisesti) jostakin riippuvainen henkilö
Hän on television orja.
- IPA: /ˈorjɑ/, [ˈo̞rjɑ]
- tavutus: or‧ja
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orja | orjat |
| genetiivi | orjan | orjien(orjain) |
| partitiivi | orjaa | orjia |
| akkusatiivi | orja; orjan | orjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orjassa | orjissa |
| elatiivi | orjasta | orjista |
| illatiivi | orjaan | orjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orjalla | orjilla |
| ablatiivi | orjalta | orjilta |
| allatiivi | orjalle | orjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orjana | orjina |
| translatiivi | orjaksi | orjiksi |
| abessiivi | orjatta | orjitta |
| instruktiivi | – | orjin |
| komitatiivi | – | orjine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | orja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
kantauralin orja < indoiraanisesta sanasta *arya 'arjalainen, heimolainen'
1. pakotettu tai ei-vapaa henkilö
| afrikaans: slaaf albania: skllav m., skllave f. azeri: kölə, qul englanti: slave espanja: esclavo esperanto: sklavo hollanti: slaaf inarinsaame: oar'ji italia: schiavo m. japani: 奴隷 ketšua: yana kroatia: rob m., robinja f. kymri: caethwas latina: servus m. | latvia: vergs m. pohjoissaame: šláva portugali: escravo m. ruotsi: slav saksa: Sklave m., Sklavin f. serbia: rob, роб m. tšekki: otrok m. turkki: köle ukraina: раб unkari: rabszolga uzbekki: qul venäjä: раб m. viro: ori |
|---|
jalkavaimo,orjuuttaa,orjailla,orjallisesti,orjamaisesti
adjektiivit: orjallinen, orjamainen
substantiivit: orjuus
kaleeriorja, maaorja, neekeriorja, orjakauppa, orjanlaakeri, orjanruusu, orjantappura, orjantappurakruunu, orjapiiskuri, orjatyö, orjayhteiskunta, palkkaorja, velkaorja, vero-orja
orja Kielitoimiston sanakirjassa
orja Suomen etymologisessa sanakirjassa
orja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Artikkeli 403 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
orja
- yksikön genetiivimuoto sanasta ori