pakki – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Pakki [2]

Työkalupakki [3]

Pakki [5] (R)

pakki (5-A) (monikko pakit)

  1. (puhekieltä) puolustuspelaaja, puolustaja
  2. armeijan käyttämä ruokailuastia, kenttäkeittoastia
  3. kantokahvalla varutettu laatikko; työkalupakki, kalastuspakki
  4. (merenkulku) aluksen kannen keulaosa
  5. (arkikieltä) auton tms. peruutusvaihde
  6. (kuvaannollisesti) (monikollinen) hylkäys esim. tanssiin haussa, treffeille pyydettäessä
    Menin hakemaan tuota hyvän näköistä tyttöä tanssimaan, mutta tuli pakit.
  7. (slangia) vatsa
    Pakki on ollut ihan sekaisin koko päivän.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakki pakit
genetiivi pakin pakkien(pakkein)
partitiivi pakkia pakkeja
akkusatiivi pakki; pakin pakit
sisäpaikallissijat
inessiivi pakissa pakeissa
elatiivi pakista pakeista
illatiivi pakkiin pakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakilla pakeilla
ablatiivi pakilta pakeilta
allatiivi pakille pakeille
muut sijamuodot
essiivi pakkina pakkeina
translatiivi pakiksi pakeiksi
abessiivi pakitta pakeitta
instruktiivi – pakein
komitatiivi – pakkeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paki-
vahva vartalo pakki-
konsonantti- vartalo -

[2–4]: ruotsin sanasta back ’ruoka-astia’ < alasaksan back tai hollannin bak < latinan sanasta bacca ’vesiastia’[1]

6. hylkäys

englanti: to get rejected saksa: Korb m.

kalastuspakki,kalupakki,kenttäpakki,pakkilaatikko,peltipakki,takapakki,työkalupakki

  1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”pakki”.