pakoilla – Wikisanakirja (original) (raw)

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pakoilla

1. monikon adessiivimuoto sanasta pakka

Substantiivi

[muokkaa]

pakoilla

1. monikon adessiivimuoto sanasta pakko

Verbi

[muokkaa]

pakoilla (67)

1. pyrkiä välttämään kohtaamasta (jotakin tai jotakuta)

Ääntäminen

[muokkaa]

• IPA: /ˈpɑkoi̯lːɑˣ/
• tavutus: pa‧koil‧la

Etymologia

[muokkaa]

• substantiivi pako (vahva vokaalivartalo pako- + pääte -illa)

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Johdokset

[muokkaa]

• substantiivit: pakoilu

Aiheesta muualla

[muokkaa]

• pakoilla Kielitoimiston sanakirjassa