palautus – Wikisanakirja (original) (raw)
palautus (39)
- jonkin asian tai esineen saattaminen takaisin aiempaan tilaan
järjestelmän palautus - jonkin esineen saattaminen takaisin aiemmalle tai lailliselle omistajalleen
avainten palautus
vuokrapolkupyörän palautus - jättäminen, jättö arvioitavaksi
esseen palautus - pantillisen pullon tai tölkin antaminen korvausta vastaan
pullojen palautus
- IPA: /ˈpɑlɑu̯t̪us/ tai /ˈpɑlɑˌut̪us/
- tavutus: pa‧lau‧tus / pa‧la‧u‧tus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | palautus | palautukset |
| genetiivi | palautuksen | palautustenpalautuksien |
| partitiivi | palautusta | palautuksia |
| akkusatiivi | palautus; palautuksen | palautukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | palautuksessa | palautuksissa |
| elatiivi | palautuksesta | palautuksista |
| illatiivi | palautukseen | palautuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | palautuksella | palautuksilla |
| ablatiivi | palautukselta | palautuksilta |
| allatiivi | palautukselle | palautuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | palautuksena | palautuksina |
| translatiivi | palautukseksi | palautuksiksi |
| abessiivi | palautuksetta | palautuksitta |
| instruktiivi | – | palautuksin |
| komitatiivi | – | palautuksine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | palautukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | palautus- |
1. jonkin asian tai esineen saattaminen takaisin aiempaan tilaan
kurinpalautus, ostopalautus, pakkopalautus, palautuslento, palautusmerkki, palautusoikeus, palautuspostimerkki, palautuspullo, palautuspäivä, pullonpalautus, syötönpalautus, veronpalautus
palautus Kielitoimiston sanakirjassa