peninkulma – Wikisanakirja (original) (raw)
peninkulma (10)
- vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km
- IPA: /ˈpeninˌkulmɑ/
- tavutus: pe‧nin‧kul‧ma
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peninkulma | peninkulmat |
| genetiivi | peninkulman | peninkulmien(peninkulmain) |
| partitiivi | peninkulmaa | peninkulmia |
| akkusatiivi | peninkulma; peninkulman | peninkulmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | peninkulmassa | peninkulmissa |
| elatiivi | peninkulmasta | peninkulmista |
| illatiivi | peninkulmaan | peninkulmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | peninkulmalla | peninkulmilla |
| ablatiivi | peninkulmalta | peninkulmilta |
| allatiivi | peninkulmalle | peninkulmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peninkulmana | peninkulmina |
| translatiivi | peninkulmaksi | peninkulmiksi |
| abessiivi | peninkulmatta | peninkulmitta |
| instruktiivi | – | peninkulmin |
| komitatiivi | – | peninkulmine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | peninkulma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
Sana lienee lyhentynyt _peninkuuluma_- tai _peninkuulema_-sanasta, jolla tarkoitettiin matkaa, jonka koiran haukunnan voi hyvissä oloissa kuulla. Sana on esiintynyt jo Agricolalla muodoissa penikulma ja penikuulema.[1]
1. vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km
| ruotsi: mil |
|---|
peninkulma Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana peninkulma.