penni – Wikisanakirja (original) (raw)
penni (5)
- sadasosa markasta
- IPA: /ˈpenːi/, [ˈpe̞nːi]
- tavutus: pen‧ni
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penni | pennit |
| genetiivi | pennin | pennien(pennein) |
| partitiivi | penniä | pennejä |
| akkusatiivi | penni; pennin | pennit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pennissä | penneissä |
| elatiivi | pennistä | penneistä |
| illatiivi | penniin | penneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pennillä | penneillä |
| ablatiivi | penniltä | penneiltä |
| allatiivi | pennille | penneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penninä | penneinä |
| translatiivi | penniksi | penneiksi |
| abessiivi | pennittä | penneittä |
| instruktiivi | – | pennein |
| komitatiivi | – | penneine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | penni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
ei pennin latia/jeniä/jeesusta/hyrrää/pyöryläistä/pyörylää
- ei yhtään rahaa
venyttää penniä
- elää säästeliäästi, koska rahaa ei ole
penni Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 606 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
penni yl. (5) (yks. määr. pennin [luo], mon. epämäär. penni, mon. määr. pennina)