peppu – Wikisanakirja (original) (raw)

peppu (1-B)

  1. (arkikieltä, lastenkieltä) takapuoli
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peppu peput
genetiivi pepun peppujen
partitiivi peppua peppuja
akkusatiivi peppu; pepun peput
sisäpaikallissijat
inessiivi pepussa pepuissa
elatiivi pepusta pepuista
illatiivi peppuun peppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pepulla pepuilla
ablatiivi pepulta pepuilta
allatiivi pepulle pepuille
muut sijamuodot
essiivi peppuna peppuina
translatiivi pepuksi pepuiksi
abessiivi peputta pepuitta
instruktiivi pepuin
komitatiivi peppuine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pepu-
vahva vartalo peppu-
konsonantti- vartalo -

1. hellittelymuoto sanasta takapuoli

englanti: butt, bum, booty, buns, rump, tush espanja: culito m. ranska: fesses f., derrière m. ruotsi: bak c, rumpa c, stuss c, ända c, akter c saksa: Po m., Popo m. turkki: popo venäjä: попа (popa)

olla kuin paita ja peppu

  1. olla erottamaton parivaljakko