persoona – Wikisanakirja (original) (raw)
persoona (10)
- henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona. - (psykologia) tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento
- (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä. - (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutusluokka
”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.
- IPA: /ˈpersoːnɑ/
- tavutus: per‧soo‧na
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | persoona | persoonat |
| genetiivi | persoonan | persoonien(persoonain) |
| partitiivi | persoonaa | persoonia |
| akkusatiivi | persoona; persoonan | persoonat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | persoonassa | persoonissa |
| elatiivi | persoonasta | persoonista |
| illatiivi | persoonaan | persooniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | persoonalla | persoonilla |
| ablatiivi | persoonalta | persoonilta |
| allatiivi | persoonalle | persoonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | persoonana | persoonina |
| translatiivi | persoonaksi | persooniksi |
| abessiivi | persoonatta | persoonitta |
| instruktiivi | – | persoonin |
| komitatiivi | – | persoonine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | persoona- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
- svetisismi, latinan sanasta persona ’naamio, hahmo’
Psykologia
Kielitiede
kulttuuripersoona,persoonamuoto,persoonapronomini,persoonapääte,persoonataivutus,sivupersoona,teatteripersoona
adjektiivit: persoonallinen, persoonaton
persoona Kielitoimiston sanakirjassa
persoona Tieteen termipankissa