perua – Wikisanakirja (original) (raw)

perua

1. yksikön partitiivimuoto sanasta peru
   Sana on varhaissuomalaista perua.

perua (52) (taivutus[luo])

1. kieltää puheensa tai esittämänsä, ottaa sanansa takaisin
2. peruuttaa jokin (esim. tilaisuus)
3. kumota jokin (esim. määräys)

• IPA: /ˈperuɑˣ/

• tavutus: pe‧ru‧a

• substantiivi perä[1] (vartalo per|ä- + pääte -ua)

• substantiivit: peruminen

• perua Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 645, 666 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”perua”.