piha – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Piha [1]

piha (9)

  1. pihamaa, yleensä välittömästi rakennuksen ympärillä oleva rajattu alue
    Usein pihat ovat hoidettuja viheralueita.
  2. sisäpiha, rakennusten rajaama alue niiden keskellä
  3. tiettyyn tarkoitukseen rajattu alue
    karjapiha, kuormauspiha, temppelin esipiha
  4. talo, samassa pihapiirissä olevien rakennusten kokonaisuus
    Käykäähän pihassa!
    Karjalainen piha on ihmisten ja eläinten koti.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piha pihat
genetiivi pihan pihojen(pihain)
partitiivi pihaa pihoja
akkusatiivi piha; pihan pihat
sisäpaikallissijat
inessiivi pihassa pihoissa
elatiivi pihasta pihoista
illatiivi pihaan pihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihalla pihoilla
ablatiivi pihalta pihoilta
allatiivi pihalle pihoille
muut sijamuodot
essiivi pihana pihoina
translatiivi pihaksi pihoiksi
abessiivi pihatta pihoitta
instruktiivi – pihoin
komitatiivi – pihoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

1. pihamaa

englanti: (amerikanenglantia) yard, (brittienglantia) garden espanja: patio m. ranska: cour f., jardin m. ruotsi: gård turkki: avlu venäjä: двор viro: õu

asfalttipiha,esipiha,etupiha,karjapiha,kotipiha,kävelypiha,linnanpiha,nännipiha,piha-alue,pihakamari,pihakatu,pihakeinu,pihakoivu,pihamaa,pihamaina,pihamedestäjä,pihamökki,pihanperä,pihanurmikko,pihapeukaloinen,pihapiiri,pihapuu,piharakennus,piharatamo,pihasauna,pihasyreeni,pihatanhua,pihatähtimö,pihavalo,ratapiha,satamapiha,sisäpiha,takapiha,umpipiha,valopiha,viherpiha

piha f.

  1. kesakko, pisama

piha

  1. yksikön genetiivimuoto sanasta piht

piha

  1. yksikön genetiivimuoto sanasta pihk