pihdit – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Pihdit

pihdit (5-F) (monikollinen)

  1. tarttumiseen, vääntämiseen tai katkaisuun tarkoitettu työkalu
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihdit
genetiivi pihtien(pihtein)
partitiivi pihtejä
akkusatiivi –; – pihdit
sisäpaikallissijat
inessiivi pihdeissä
elatiivi pihdeistä
illatiivi pihteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihdeillä
ablatiivi pihdeiltä
allatiivi pihdeille
muut sijamuodot
essiivi pihteinä
translatiivi pihdeiksi
abessiivi pihdeittä
instruktiivi pihdein
komitatiivi pihteine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pihdi-
vahva vartalo pihti-
konsonantti- vartalo -

1. käsityökalu

azeri: kəlbətin englanti: pliers, tongs, forceps (kirurgiassa) krimintataari: kelpeden kroatia: kliješta n. (monikollinen) norja (bokmål): tang m./f. norja (nynorsk): tong f. ranska: pince f. ruotsi: tång saksa: Zange f. turkki: pense uzbekki: qisqich

tongit,leikkuri,pihti

kärkipihdit,lukkopihdit,pastapihdit,polyyppipihdit,punkkipihdit,siirtoleukapihdit,synnytyspihdit,tukkipihdit