pipa – Wikisanakirja (original) (raw)

pipa (9)

1. (murteellinen) pipo (kudottu päähine)

pipa (9)

1. kiinalainen luuttua muistuttava näppäilysoitin

kiinan sanasta 琵琶

pipa (monikko pipas)

1. pipa (kiinalainen soitin)

• mandariinikiinan sanasta 琵琶 (pípa)

pipa

1. (arkikieltä) erittäin hyvin

• estupendamente

• pasarlo pipa

pipa f. (monikko pipas)

1. tupakkapiippu
2. piipullinen tupakkaa
3. tynnyri

• (tupakkapiippu) cachimba

• (tynnyri) cuba, barril

• pipote, pipeño, empipar

pipa f. (monikko pipas)

1. (costaricanespanjaa) kookospähkinä
2. (costaricanespanjaa) ihmisen pää
3. (costaricanespanjaa) järki

• vulgaarilatinan sanasta *pipa

pipa f. (monikko pipas)

1. siemen (eräiden hedelmien, auringonkukan)

• pepita

pipa m. (monikko pipas)

1. (arkikieltä) nero, älykäs henkilö
2. (espanjanespanjaa) auringonkukan siemen

• pepa, pepita

• no tener ni para pipas (kirjaimellisesti: ’ei olla [tarpeeksi] edes auringonkukan siemeniin’)

  1. (espanjanespanjaa, arkikieltä) olla rahaton, olla tyhjätasku

• pipa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

pipa

1. tupakkapiippu

pipa f. (monikko pipe[luo])

1. tupakkapiippu

pipa

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbagliare
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abbagliare

pípa f.

1. hana

• IPA: /'pǐːpa/
• tavutus: pi‧pa

italian sanasta pipa

• slavina, špina, rubinet

• pȉpa Hrvatski jezični portal

• pípa Školski rječnik hrvatskoga jezika

pipa

1. yksikön 3. persoonan preesens verbistä pipati

pipa

1. yksikkö sanasta pipe

• pipen

pipa

1. yksikön määräinen muoto sanasta pipe

pipa f. (monikko pipas)

1. (brasilianportugalia) leija
2. suuri puinen viinitynnyri
3. edellistä vastaava muinainen mittayksikkö: tynnyrinmitta
4. tankkiauton kuorma

• (portugalinportugalia) /ˈpi.pɐ/

• (brasilianportugalia) /ˈpi.pa/, /ˈpi.pɐ/

• tavutus: pi‧pa

• lainasana muinaisportugalista < vulgaarilatinan sanasta *pipa < latinan verbimuodosta pipāre

• pipo

• (leija): (portugalinportugalia) papagaio de papel, (brasilianportugalia) pandorga

• (tynnyri) barril

• caminhão-pipa

pipa

1. polttaa tupakkapiippua

pipa yl. (1) (yks. määr. pipan[luo], mon. epämäär. pipor [luo], mon. määr. piporna [luo])

1. putki
2. piippu (aseen osa)
3. piippu (tupakointiväline)
4. urkupilli
5. huilu
6. pipa (kiinalainen soitin)
7. luun ontto sisäosa
8. (slangia) lauluääni

pipa (epäsäännöllinen)

1. piipittää

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: pipa
• passiivin infinitiivi: pipas
• aktiivin part. prees: pipande
• passiivin part. prees: pipandes
• part. perf.: yl. pipen, n. pipet, määr./mon. pipna

pipa (1)

1. poimuttaa
2. kähertää

• piprensare, piptobak

• orgelpipa, säckpipa

• benpipa

• pip, pipare, pipljud

• pipa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

1. hana

• IPA: /pîpa/

• tavutus: pi‧pa

• lainasana italiasta

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

1. hana

• IPA: /pîpa/

• tavutus: pi‧pa

• lainasana italiasta

pípa

1. hana

• IPA: /ˈpìːpa/

pipa

1. (slangia) vihainen, raivoisa
   Nagyon pipa vagyok rád.
   ‎ Olen hyvin vihainen sinulle.

pipa

1. tupakkapiippu

• IPA: /ˈpipɒ/

• tavutus: pi‧pa

• vízipipa

pipa f.

1. tupakkapiippu
2. tammenterho
3. (kielitiede) sirkumfleksi
4. (kielitiede) kirjaimen hattu

• Lodovico Pizzati’s Venetian–English English–Venetian: When in Venice Do as the Venetians, s, 216 (2007, AuthorHouse, ISBN 9781425987909): ”pipa₁”, ”pipa₂” ja ”pipa₃”