pipo – Wikisanakirja (original) (raw)
Pipo
pipo (1)
- neulekankaasta valmistettu päähine, jonka yläosassa tavallisesti, mutta ei välttämättä, on tupsu
Onpa sinun pipossasi hieno tupsu! - mikä tahansa pipojen sukuun (Penstemon) kuuluva ratamokasvien heimon laji tai sellaisen yksilö
- IPA: /ˈpipo/, [ˈpipo̞]
- tavutus: pi‧po
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | pipo | pipot | |
| genetiivi | pipon | pipojen | |
| partitiivi | pipoa | pipoja | |
| akkusatiivi | pipo; pipon | pipot | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | pipossa | pipoissa | |
| elatiivi | piposta | pipoista | |
| illatiivi | pipoon | pipoihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | pipolla | pipoilla | |
| ablatiivi | pipolta | pipoilta | |
| allatiivi | pipolle | pipoille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | pipona | pipoina | |
| translatiivi | pipoksi | pipoiksi | |
| abessiivi | pipotta | pipoitta | |
| instruktiivi | – | pipoin | |
| komitatiivi | – | pipoine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | pipo- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | - |
2. pipojen suvun ratamokasvi
kommandopipo,pipolakki,tiukkapipo,villapipo
väkeä kuin pipoa/pipona porukkaa
- paljon ihmisiä
jollakulla pipo kiristää
- käytetään henkilöstä, joka on tosikko tai jota ärsyttää jokin normaalikin asia
Hänellä taitaa pipo kiristää.
- käytetään henkilöstä, joka on tosikko tai jota ärsyttää jokin normaalikin asia
pipo Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 4128 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
pipo
pipo
pipo -su