puhaltaa – Wikisanakirja (original) (raw)
puhaltaa (54-I) (taivutus[luo])
- pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus
Puhalla kynttilä sammuksiin! - (erityisesti) täyttää ilmalla jokin puhallettava väline
Iittalassa on puhallettu lasia vuodesta 1881.
puhalsimme ilmapalloja
puhaltaa saippuakuplia - tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella
puhaltaa pilliin
puhaltaa peli poikki - saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan uloshengitysilman alkoholipitoisuutta
Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea. - (ilmatiede) tuulla
Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.
Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS) - liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella
Lämmityslaite puhaltaa täysillä. - (slangia) varastaa huijaamalla
Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (mtv.fi)
IPA: /ˈpuhɑlt̪ɑːˣ/
tavutus: pu‧hal‧taa
substantiivit: puhallin, puhallus, puhaltaja, puhaltaminen
verbit: puhallella, puhalluttaa
puhaltaa henkeä
puhaltaa yhteen hiileen
puhaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
puhaltaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 1055, 1063, 3674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa