puhjeta – Wikisanakirja (original) (raw)

Vesi-ilmapallo puhkeaa [1]

Rengas on puhjennut [1]

puhjeta (74-L) (taivutus[luo])

1. mennä puhki, rikkoutua (omasta paineestaan), kulua puhki
   ilmapallo puhkesi, auton rengas puhkesi
2. (kuvaannollisesti) alkaa, syttyä, syntyä
   Vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia.
   Varuskunnassa puhkesi flunssaepidemia.
3. (kuvaannollisesti) ilmestyä, tulla esiin/näkyviin
   kukat puhkeavat keväällä, puut puhkeavat lehteen
   Ensimmäiset pysyvät hampaat puhkeavat yleensä noin kuusivuotiaana.
4. (kuvaannollisesti) ruveta, ryhtyä, alkaa, ratketa
   Hän puhkesi nauruun/kyyneliin kuullessaan asiasta.

• IPA: /ˈpuhjet̪ɑˣ/
• tavutus: puh‧je‧ta

Vastineita sukukielissä: karjalan puhketa, vatjan puhketa ja viron puhkeda[1].

Numero puuttuu. kyyneliin

• puhkaista, puhkoa, puhki

• verbit: puhkeilla

puhkeamisvaihe

• puhjeta Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana puhjeta.