rakuuna – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Rakuuna (Artemisia dracunculus)

rakuuna (13)

  1. monivuotinen yrttikasvi, Artemisia dracunculus, jota käytetään kuivattuna mausteena
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakuuna rakuunat
genetiivi rakuunan rakuunoidenrakuunoittenrakuunojen(rakuunain)
partitiivi rakuunaa rakuunoitarakuunoja
akkusatiivi rakuuna; rakuunan rakuunat
sisäpaikallissijat
inessiivi rakuunassa rakuunoissa
elatiivi rakuunasta rakuunoista
illatiivi rakuunaan rakuunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakuunalla rakuunoilla
ablatiivi rakuunalta rakuunoilta
allatiivi rakuunalle rakuunoille
muut sijamuodot
essiivi rakuunana rakuunoina
translatiivi rakuunaksi rakuunoiksi
abessiivi rakuunatta rakuunoitta
instruktiivi rakuunoin
komitatiivi rakuunoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rakuuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

1. kasvi ja mauste

azeri: tarxun englanti: tarragon espanja: estragón m. ranska: estragon m. romania: tarhon m. ruotsi: dragon saksa: Estragon m. turkki: tarhun uzbekki: sherolg'in, tarxun venäjä: эстрагон m., тархун

rakuuna (13)

  1. jalan taisteleva, mutta hevosella liikkuva sotilas

ruotsin sanasta dragon < ranskan sanasta dragon[1] < latinan sanasta dracō ’lohikäärme’, muinaiskreikan sanasta δράκων (drákōn)[2]

1. sotilas

englanti: dragoon espanja: dragón m. italia: dragone m. puola: dragon m. ranska: dragon m. ruotsi: dragon saksa: Dragoner m. tšekki: dragoun m. venäjä: драгун m.
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.