reitti – Wikisanakirja (original) (raw)

reitti (5-C)

Wikipedia

  1. polku, ura, väylä, tms. mitä pitkin jokin kulkee tai on kulkenut
  2. (amerikansuomea) suora
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reitti reitit
genetiivi reitin reittien(reittein)
partitiivi reittiä reittejä
akkusatiivi reitti; reitin reitit
sisäpaikallissijat
inessiivi reitissä reiteissä
elatiivi reitistä reiteistä
illatiivi reittiin reitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reitillä reiteillä
ablatiivi reitiltä reiteiltä
allatiivi reitille reiteille
muut sijamuodot
essiivi reittinä reitteinä
translatiivi reitiksi reiteiksi
abessiivi reitittä reiteittä
instruktiivi – reitein
komitatiivi – reitteine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reiti-
vahva vartalo reitti-
konsonantti- vartalo -

eräreitti,hätäreitti,järvireitti,kulkureitti,kävelyreitti,laivareitti,lentoreitti,matkareitti,merireitti,muuttoreitti,pakoreitti,paluureitti,purjehdusreitti,rallireitti,reittikartta,reittikone,reittilento,reittiliikenne,reittisuunnistus,sisäreitti,sisävesireitti,ulkoilureitti,ulkoreitti,vaellusreitti,varareitti,vesireitti,vesistöreitti,yhdysreitti