ripustaa – Wikisanakirja (original) (raw)

ripustaa (53) (taivutus[luo])

1. laittaa roikkumaan
   Ripustin pyykit narulle kuivumaan.

• IPA: /ˈripust̪ɑːˣ/

• tavutus: ri‧pus‧taa

• johdos sanasta riippua, jossa on tapahtunut epäsäännöllinen äänteenmuutos[1]

• riippua

• substantiivit: ripustin, ripustus

• verbit: ripustautua

puraista, puristaa, rapistua

• ripustaa Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 14. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.