ruho – Wikisanakirja (original) (raw)
Sianruhoja [1]
ruho (1)
- tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
Teurastaja paloittelee nyljetyn ja puhdistetun ruhon.
Avatusta ruhosta irrotetaan sisäelimet.
Valaan valtavassa ruhossa oli nyljettävää ja paloiteltavaa koko kylälle. - erit. roteva ihmisruumis
Pitkän istumisen jälkeen täytyy oikoa ruhoaan.
Hoitohenkilöt joutuvat kääntelemään ja nostelemaan kaiken kokoisia ruhoja.
Oli siinä saunottajalle ruhoa kerrakseen hinkattavaksi. - (kuvaannollinen) massiivisen kookas alus
Valtamerilaivan mahtava ruho ylitti laiturin pituuden ja täytti käytännössä koko satama-altaan.
- IPA: /ˈruho/
- tavutus: ru‧ho
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruho | ruhot |
| genetiivi | ruhon | ruhojen |
| partitiivi | ruhoa | ruhoja |
| akkusatiivi | ruho; ruhon | ruhot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruhossa | ruhoissa |
| elatiivi | ruhosta | ruhoista |
| illatiivi | ruhoon | ruhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruholla | ruhoilla |
| ablatiivi | ruholta | ruhoilta |
| allatiivi | ruholle | ruhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruhona | ruhoina |
| translatiivi | ruhoksi | ruhoiksi |
| abessiivi | ruhotta | ruhoitta |
| instruktiivi | – | ruhoin |
| komitatiivi | – | ruhoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
| ruotsi: kropp |
|---|
kananruho,linnunruho,männynruho,naudanruho,ruhonosa,ruhonpuolikas,ruhopaino,sianruho
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | rȕho | rȕha |
| genetiivi | rȕha | rȗhā |
| datiivi-lokatiivi | rȕhu | rȕhima |
| akkusatiivi | rȕho | rȕha |
| vokatiivi | rȕho | rȕha |
| instrumentaali | rȕhom | rȕhima |
rȕho n.