saksi – Wikisanakirja (original) (raw)

saksi (7)

  1. (biologia) ravun eturaaja
  2. (yhdyssanoissa) saksiin liittyvä tai saksien kaltainen
    saksikotelo, saksinosturi, saksitunkki, saksityö
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saksi sakset
genetiivi saksen saksien(saksein)
partitiivi saksea saksia
akkusatiivi saksi; saksen sakset
sisäpaikallissijat
inessiivi saksessa saksissa
elatiivi saksesta saksista
illatiivi sakseen saksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi saksella saksilla
ablatiivi sakselta saksilta
allatiivi sakselle saksille
muut sijamuodot
essiivi saksena saksina
translatiivi sakseksi saksiksi
abessiivi saksetta saksitta
instruktiivi saksin
komitatiivi saksine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sakse-
heikko vartalo -
vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

saksihyppy,saksiniekka,saksinokka,saksinostin,saksinousu,saksipotku,saksitunkki

saksi (5)

  1. saksilainen, erään germaanisen kansanheimon jäsen
  2. edellisen heimon käyttämä kieli, saksin kieli
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saksi saksit
genetiivi saksin saksien(saksein)
partitiivi saksia sakseja
akkusatiivi saksi; saksin saksit
sisäpaikallissijat
inessiivi saksissa sakseissa
elatiivi saksista sakseista
illatiivi saksiin sakseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saksilla sakseilla
ablatiivi saksilta sakseilta
allatiivi saksille sakseille
muut sijamuodot
essiivi saksina sakseina
translatiivi saksiksi sakseiksi
abessiivi saksitta sakseitta
instruktiivi saksein
komitatiivi sakseine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saksi-
heikko vartalo -
vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

anglosaksi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä saksia
  2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä saksia
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä saksia
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä saksia