sankari – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Sankari

sankari (6)

  1. urheita tekoja tekevä henkilö, jota ihaillaan
  2. kirjallisuuden tai elokuvien sankarihahmo
  3. kirjallisuuden tai elokuvien päähenkilö
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sankari sankarit
genetiivi sankarin sankariensankareidensankareitten
partitiivi sankaria sankareitasankareja
akkusatiivi sankari; sankarin sankarit
sisäpaikallissijat
inessiivi sankarissa sankareissa
elatiivi sankarista sankareista
illatiivi sankariin sankareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sankarilla sankareilla
ablatiivi sankarilta sankareilta
allatiivi sankarille sankareille
muut sijamuodot
essiivi sankarina sankareina
translatiivi sankariksi sankareiksi
abessiivi sankaritta sankareitta
instruktiivi sankarein
komitatiivi sankareine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sankari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

Sana on johdos verbistä sangata, sankailla ’vastustella, uhmata; esiintyä uhkaavasti; tempoilla’ (vanhastaan ja murteissa _sankari_-sanalla on myös negatiivisia merkityksiä). Se voi liittyä myös sanoihin sankka, sakea, sangen yms.[1]

2. sankarihahmo

englanti: hero

antisankari,elokuvasankari,filmisankari,kansallissankari,naissankari,nimipäiväsankari,nyrkkisankari,oopperasankari,päivänsankari,pöksysankari,revolverisankari,romaanisankari,sankarieepos,sankarihahmo,sankarihauta,sankarihautausmaa,sankarikaupunki,sankarikuolema,sankarimaine,sankarinpalvonta,sankarinäytelmä,sankariosa,sankaripalvonta,sankaripatsas,sankariruno,sankaritarina,sankariteko,sankaritenori,sankarivainaja,sarjakuvasankari,sotasankari,supersankari,syntymäpäiväsankari,tohvelisankari

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.