sekaantua – Wikisanakirja (original) (raw)

sekaantua (52-J) (taivutus[luo])

1. sekoittua, yhtyä johonkin
2. sotkeutua johonkin luvattomaan, epäilyttävään
   Kahden poliisin epäillään sekaantuneet huumekauppaan.
3. puuttua johonkin
   Älä sekaannu minun asioihini!
4. mennä koostumukseltaan, järjestykseltään sekaisin

• IPA: /ˈsekɑːnˌt̪uɑˣ/

• tavutus: se‧kaan‧tu‧a

• sana seka- (vahva vokaalivartalo seka- + pääte -antua)

1. sekoittua, yhtyä johonkin

2. sotkeutua johonkin luvattomaan, epäilyttävään

4. mennä koostumukseltaan, järjestykseltään sekaisin

• hämmentyä, seota, sotkeutua

• substantiivit: sekaannus, sekaantuminen

• sekaantua Kielitoimiston sanakirjassa