soitin – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Erilaisia soittimia [1]

CD-soitin [2]

Soitinsovellus [2]

soitin (33-C) (monikko soittimet)

  1. (musiikki) väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia soittamalla käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, instrumentti
    Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.
    Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.
  2. (tekniikka) laite, ohjelma tai sovellus, joka toistaa tallennettua ääntä tai kuvaa
    Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soitin soittimet
genetiivi soittimen soittimiensoitinten
partitiivi soitinta soittimia
akkusatiivi soitin; soittimen soittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi soittimessa soittimissa
elatiivi soittimesta soittimista
illatiivi soittimeen soittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soittimella soittimilla
ablatiivi soittimelta soittimilta
allatiivi soittimelle soittimille
muut sijamuodot
essiivi soittimena(soitinna) soittimina
translatiivi soittimeksi soittimiksi
abessiivi soittimetta soittimitta
instruktiivi soittimin
komitatiivi soittimine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo soittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo soitin-

verbi soittaa (heikko vokaalivartalo soita-) + johdin -in

1. soinnin ja rytmin tuottamisen väline

CD-levysoitin,CD-soitin,jouhisoitin,jousisoitin,kasettisoitin,kielisoitin,kosketinsoitin,kuvalevysoitin,laattasoitin,levysoitin,lyömäsoitin,MP3-soitin,näppäilysoitin,orkesterisoitin,puhallinsoitin,puhallussoitin,rytmisoitin,soitinmusiikki,soitinsoolo,soitinsävellys,soitinyhtye,soitinääni,soolosoitin,sormintasoitin,säestyssoitin,sähkösoitin

siinto, sointi, toisin

soitin

  1. yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa