sola – Wikisanakirja (original) (raw)
sola
sola (10)
- kapea kuilu korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden välissä
Tie kulkee vuorten välisessä solassa.
Rakennusten välinen sola on varattu palokujalle.
- IPA: /ˈsolɑ/
- tavutus: so‧la
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sola | solat |
| genetiivi | solan | solien(solain) |
| partitiivi | solaa | solia |
| akkusatiivi | sola; solan | solat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solassa | solissa |
| elatiivi | solasta | solista |
| illatiivi | solaan | soliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solalla | solilla |
| ablatiivi | solalta | solilta |
| allatiivi | solalle | solille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solana | solina |
| translatiivi | solaksi | soliksi |
| abessiivi | solatta | solitta |
| instruktiivi | – | solin |
| komitatiivi | – | soline-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sola- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
suomenruotsin murresanasta svala, vrt. muinaisruotsin svali, ruotsin svale, tanskan svale, norjan sval ja islannin svalar[1]
kitasola, kulkusola, luhtisola, navetansola, nielusola, porttisola, satulasola, sola-aukko, suusola, vuorisola
sola Kielitoimiston sanakirjassa
sola Tieteen termipankissa
sola
- monikkomuoto sanasta solum
sola
- yksikön feminiinimuoto sanasta solo
sola
sola
sola
- yksikön feminiinimuoto sanasta solo
sola
- yksikön feminiinimuoto sanasta solo
sola
sola f.