sovinto – Wikisanakirja (original) (raw)
- IPA: /ˈsoʋint̪o/
- tavutus: so‧vin‧to
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sovinto | sovinnot |
| genetiivi | sovinnon | sovintojen |
| partitiivi | sovintoa | sovintoja |
| akkusatiivi | sovinto; sovinnon | sovinnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sovinnossa | sovinnoissa |
| elatiivi | sovinnosta | sovinnoista |
| illatiivi | sovintoon | sovintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sovinnolla | sovinnoilla |
| ablatiivi | sovinnolta | sovinnoilta |
| allatiivi | sovinnolle | sovinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sovintona | sovintoina |
| translatiivi | sovinnoksi | sovinnoiksi |
| abessiivi | sovinnotta | sovinnoitta |
| instruktiivi | – | sovinnoin |
| komitatiivi | – | sovintoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sovinno- | |
| vahva vartalo | sovinto- | |
| konsonantti- vartalo | - |
verbi sopia (heikko vokaalivartalo sovi-) + johdin -nto
1. sopu, yhteinen näkemys osapuolten välillä; tehty sopimus
adjektiivit: sovinnollinen
sovinnonteko,sovintoesitys,sovintokuolema,sovintomenettely,sovintoneuvottelu,sovinto-oikeus,sovintopolitiikka,sovintoteitse,sovintoveri
- sovinto Kielitoimiston sanakirjassa