standardi – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Wikipedia

Wikipedia

standardi (6)

  1. malli, tyyppi, normi
  2. (musiikki) jazzissa ja bluesissa melodia, joka on erittäin yleisesti tunnettu ja jota muusikoiden on tapana lainata esityksissään
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi standardi standardit
genetiivi standardin standardienstandardeidenstandardeitten
partitiivi standardia standardeitastandardeja
akkusatiivi standardi; standardin standardit
sisäpaikallissijat
inessiivi standardissa standardeissa
elatiivi standardista standardeista
illatiivi standardiin standardeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi standardilla standardeilla
ablatiivi standardilta standardeilta
allatiivi standardille standardeille
muut sijamuodot
essiivi standardina standardeina
translatiivi standardiksi standardeiksi
abessiivi standarditta standardeitta
instruktiivi standardein
komitatiivi standardeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo standardi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

englantilainen laina[1]

1. malli, tyyppi, normi

bosnia: standard m. englanti: standard espanja: estándar m. japani: 規格 kroatia: standard m. puola: standard m. ranska: standard m. romania: standard n. ruotsi: standard serbia: standard, стандард m. serbokroaatti: standard, стандард m. tšekki: standard m. unkari: standard venäjä: стандарт m.

miesstandardi,standardihuonekalu,standardikivääri,standardikoko,standardimalli,standardimitoitus,standardinormaalijakauma,standardipoikkeama,standardituote

standardi

  1. monikon nominatiivimuoto sanasta standard

  2. monikon vokatiivimuoto sanasta standard

  3. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 315. Artikkelin verkkoversio.