summa – Wikisanakirja (original) (raw)

summa (10)

1. (matematiikka) yhden tai useamman luvun yhteenlaskun tulos, aritmeettinen summa
   Lukujen 2 ja 3 summa on 5.
   Lukujonon 0,3 + 0,03 + 0,003 + ... summa on 1/3.
2. tietty määrä rahaa
   500 euron summa
3. osista muodostuva kokonaisuus
   Se oli surullisten sattumien summa.
4. tieteenalan peruskysymyksistä laadittu kokonaisesitys

• IPA: /ˈsumːɑ/, [ˈsʷumːɑ̝]
• tavutus: sum‧ma

ruotsin ja keskialasaksan kautta latinasta[1]

1. yhteenlaskun tulos

3. osista muodostuva kokonaisuus

4. kokonaisesitys

• erotus, tulo, osamäärä

• yhteenlasku

• summa summarum

• adjektiivit: summaton, summittainen

• adverbit: summalti, summittain

• substantiivit: summaaminen, summain, summaus

• verbit: summailla, summata, summautua, summeerata

arviosumma,jakosumma,kokonaissumma,korvaussumma,könttisumma,könttäsumma,loppusumma,lunastussumma,palkintosumma,palkkasumma,rahasumma,siirtosumma,summakauppa,summavektori,urakkasumma,vakuutussumma,vekselisumma,vektorisumma,velkasumma,veloitussumma,voittosumma,välisumma

• summa Kielitoimiston sanakirjassa
• summa Suomen etymologisessa sanakirjassa

summa (monikko summas tai summae)

1. summa (kokonaisesitys)

summa f.

1. summa

summa f. (1)

1. summa

summa yl. (1) (yks. määr. summan [luo], mon. epämäär. summor [luo], mon. määr. summorna [luo])

1. summa

• substantiivit: mellansumma

• summa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

summa

1. summa

summa (gen. summa, part. summat)

1. summa
2. yhteismäärä, kokonaismäärä
3. rahasumma, rahamäärä (syn. rahasumma)

• ÕS 2018 tyyppi 16 (pere) pere

Näytä/piilota taivutustaulukko

• summa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

• summa sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

1. ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.