surra – Wikisanakirja (original) (raw)

surra (67) (taivutus[luo])

1. olla surullinen, tuntea surua (jonkin takia. erityisesti jonkun kuoltua)
2. suhtautua surumielisesti (johonkin)

• IPA: /ˈsurːɑˣ/
• tavutus: sur‧ra

1. olla alakuloinen jonkin takia, tuntea surua

• iloita

• murehtia

• substantiivit: suru, surija

• verbit: sureksia, surettaa

• surra Kielitoimiston sanakirjassa

• surra Suomen etymologisessa sanakirjassa

• Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

surra (ei monikkoa)

1. eräiden _Trypanosoma_-suvun alkueliöiden, erityisesti Trypanosoma evansi ‑la­jin, nisäkkäille, varsinkin lehmälle ja hevoselle, aiheuttama tartuntatauti, jon­ka tavallisimmat oireet ovat kuume, väsymys ja voimattomuus

surra (1)

1. köyttää, kiinnittää köydellä tai narulla
2. surista
3. lörpötellä, juoruilla

surra

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surema
   õigus surra
   oikeus kuolla

• surra sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)