taite – Wikisanakirja (original) (raw)

Taite [1]

taite (48-C)

  1. taitettaessa syntynyt levymäisen esineen viivamainen taittuma
  2. kohta, josta jokin on taittuneena tai taitettuna
  3. (musiikki) sikermän perusosa
    Taitteeseen sisältyy tavallisesti yksi lauseke mahdollisine kertauksineen ja muunteluineen.
  4. (ajasta) kahden eri ajanjakson siirtymävaihe
    Realismi hivuttautui Suomeen vasta norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmien kautta 1880-luvun taitteessa.
    Teollisuudeksi laskettavaa toimintaa ei 1800-ja 1900-luvun taitteessa Kannaksella ollut kovin paljon.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taite taitteet
genetiivi taitteen taitteidentaitteitten
partitiivi taitetta taitteita
akkusatiivi taite; taitteen taitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi taitteessa taitteissa
elatiivi taitteesta taitteista
illatiivi taitteeseen taitteisiintaitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taitteella taitteilla
ablatiivi taitteelta taitteilta
allatiivi taitteelle taitteille
muut sijamuodot
essiivi taitteena taitteina
translatiivi taitteeksi taitteiksi
abessiivi taitteetta taitteitta
instruktiivi – taittein
komitatiivi – taitteine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo taitet-

kuvetaite,selkätaite,sisätaite,taiteaika,taitekatto,taitekerroin,taitekohta,taitekulma,taiteovi,taitepapu,taitesuhde,ulkotaite