tanko – Wikisanakirja (original) (raw)

tanko (1-G)

  1. pitkä, kapea ja jäykkä umpinainen, toisinaan ontto tai putkimainen esine
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tanko tangot
genetiivi tangon tankojen
partitiivi tankoa tankoja
akkusatiivi tanko; tangon tangot
sisäpaikallissijat
inessiivi tangossa tangoissa
elatiivi tangosta tangoista
illatiivi tankoon tankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tangolla tangoilla
ablatiivi tangolta tangoilta
allatiivi tangolle tangoille
muut sijamuodot
essiivi tankona tankoina
translatiivi tangoksi tangoiksi
abessiivi tangotta tangoitta
instruktiivi tangoin
komitatiivi tankoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tango-
vahva vartalo tanko-
konsonantti- vartalo -

1. pitkä, kapea ja jäykkä umpinainen esine

englanti: bar ruotsi: stång

hammastanko,juustotanko,kanelitanko,kierretanko,levytanko,lipputanko,märssytanko,ohjaustanko,peräsintanko,prammitanko,puolitanko,raidetanko,rekkitanko,saippuatanko,tankojuoppo,tankojuoppous,tankotanssi,tankoteräs,vaatetanko,vaihdetanko,vaniljatanko,verhotanko,viiritanko,voimistelutanko

tanko (1)

  1. (arkikieltä) tantaalikondensaattori

tànko (komparatiivi tȁnjē)

  1. ohuelti

tȁnko

  1. neutri sanasta tanak