tapella – Wikisanakirja (original) (raw)

tapella (67-B) (taivutus[luo])

1. käyttää väkivaltaa toisiaan vastaan (tyypillisesti ilman aseita)
   Jarno ja Kari tappelevat pihalla!
2. riidellä
   Hänen kanssaan saa aina tapella kaikista pikkuasioista.

• IPA: /ˈt̪ɑpelːɑˣ/
• tavutus: ta‧pel‧la

frekventatiivijohdos verbistä tappaa, joka on alun perin merkinnyt mm. ’lyödä’[1]

• taistella

• nujakoida

• painia

• lyödä, potkaista

• substantiivit: tappeleminen, tappelu, tappelus

• tapella Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkeli 2946 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004