tavu – Wikisanakirja (original) (raw)
tavu (1)
- (fonologia) sanan osa, yhden tai useamman äänteen muodostama kielen rytmiyksikkö
Sanassa ”kolme” on kaksi tavua: ”kol” ja ”me”. - (tietotekniikka) tavallisesti kahdeksasta bitistä koostuva tietoalkio ja datan tallennuskapasiteetin mittayksikkö
Tavu eli oktetti on kahdeksan bitin muodostama kokonaisuus.
- IPA: /ˈtɑ.ʋu/
- tavutus: ta‧vu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tavu | tavut |
| genetiivi | tavun | tavujen |
| partitiivi | tavua | tavuja |
| akkusatiivi | tavu; tavun | tavut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavussa | tavuissa |
| elatiivi | tavusta | tavuista |
| illatiivi | tavuun | tavuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavulla | tavuilla |
| ablatiivi | tavulta | tavuilta |
| allatiivi | tavulle | tavuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tavuna | tavuina |
| translatiivi | tavuksi | tavuiksi |
| abessiivi | tavutta | tavuitta |
| instruktiivi | – | tavuin |
| komitatiivi | – | tavuine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tavu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
- (tietotekniikka)
- Vanhemmissa tietokoneissa tavun koko vaihteli, mutta nykyään tavu ja oktetti (8 bittiä) ovat paljolti synonyymejä, sillä käytännössä kaikissa nykyisissä tietokoneissa tavut ovat kahdeksanbittisiä.
- Kerrannaisyksiköiden (esim. kilo-, mega-, giga-) käyttö vaihtelee lähteestä ja yhteydestä riippuen. Virallinen standardi on, että esimerkiksi kilo- tarkoittaa tasan tuhatta (103) tavua. Sitä kuitenkin käytetään myös 1 024 tavun (210) merkityksessä (ja vastaavasti megatavu voi tarkoittaa 106 eli tasan miljoonaa tai 220 = 1 048 576 tavua, jne.). Virallisen standardin mukaan näille tulisi käyttää eri etuliitteitä (kibi-, mebi-, gebi-), jotka ovat kuitenkin käytännössä melko harvinaisia. Yleensä kilotavu tarkoittaa 1 000 tavua tietoliikenteessä ja 1 024 tavua, kun puhutaan muistista tai tallennustilasta. Esimerkiksi kiintolevyjen tallennustilan kohdalla etuliitteiden monimerkityksisyys voi aiheuttaa sekaannusta.
Juontuu verbin tavata tavoin ruotsin verbistä stava. Mahdollisesti Elias Lönnrotin luoma uudissana.[1] Sanasta käytettiin 1800-luvulla yleisesti muotoa tavuu ja nykyinen _tavu_-muoto esiintyy ainakin Lönnrotin vuoden 1835 Kalevalassa.[2]
1. sanan osa
| albania: rrokja englanti: syllable espanja: sílaba f. hollanti: lettergreep f./m. italia: sillaba f. kreikka: συλλαβή kroatia: slog m. kymri: sillaf latina: syllaba portugali: sílaba | puola: sylaba f. ranska: syllabe f. romania: silabă ruotsi: stavelse saksa: Silbe f. tanska: stavelse tšekki: slabika turkki: hece unkari: szótag viro: silp |
|---|
avotavu,eksatavu,gigatavu,kilotavu,lopputavu,megatavu,nousutavu,petatavu,tavuheitto,tavujako,tavukirjoitus,tavukoodi,tavumerkki,tavunraja,tavuraja,tavuviiva,teratavu,tsettatavu,umpitavu
- tavu Kielitoimiston sanakirjassa
- tavu Tieteen termipankissa
- tavu Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 887 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
tavu
yksikön akkusatiivimuoto sanasta tava
↑ Häkkinen, Kaisa: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
↑ Kolehmainen, Taru: Tavun rajat. Kielikello, 2003, nro 1. Artikkelin verkkoversio.