tongit – Wikisanakirja (original) (raw)

tongit (5-G) (monikollinen)

  1. (arkikieltä) pihdit
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tongit
genetiivi tonkien(tonkein)
partitiivi tonkeja
akkusatiivi –; – tongit
sisäpaikallissijat
inessiivi tongeissa
elatiivi tongeista
illatiivi tonkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tongeilla
ablatiivi tongeilta
allatiivi tongeille
muut sijamuodot
essiivi tonkeina
translatiivi tongeiksi
abessiivi tongeitta
instruktiivi tongein
komitatiivi tonkeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tongi-
vahva vartalo tonki-
konsonantti- vartalo -

tongit

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tonkia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tonkia