tuoli – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Verhoiltu tuoli (Alvar Aalto)

tuoli (5)

  1. huonekalu yhden ihmisen istumista varten
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuoli tuolit
genetiivi tuolin tuolien(tuolein)
partitiivi tuolia tuoleja
akkusatiivi tuoli; tuolin tuolit
sisäpaikallissijat
inessiivi tuolissa tuoleissa
elatiivi tuolista tuoleista
illatiivi tuoliin tuoleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuolilla tuoleilla
ablatiivi tuolilta tuoleilta
allatiivi tuolille tuoleille
muut sijamuodot
essiivi tuolina tuoleina
translatiivi tuoliksi tuoleiksi
abessiivi tuolitta tuoleitta
instruktiivi tuolein
komitatiivi tuoleine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuoli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

aurinkotuoli,baarituoli,kansituoli,kantotuoli,kattotuoli,keinutuoli,keittiötuoli,kiikkutuoli,klaffituoli,klahvituoli,korituoli,kultatuoli,kustavilaistuoli,lepakkotuoli,lepotuoli,munkkituoli,nimikkotuoli,nojatuoli,ohjaajantuoli,oppituoli,pallotuoli,parturintuoli,pianotuoli,pinnatuoli,pottatuoli,puutarhatuoli,puutuoli,pyörätuoli,rantatuoli,riipputuoli,rippituoli,rokokootuoli,rottinkituoli,rullatuoli,saarnastuoli,saarnatuoli,safarituoli,siirtotuoli,syöttötuoli,sähkötuoli,säkkituoli,telttatuoli,tiilituoli,tuolihissi,tuolinistuin,tuolinjalka,tuolinkarmi,tuolinpäällinen,tuolinselkä,tuolinselkämys,tuolinselus,tuolinselusta,tuolirivi,työtuoli,urheilupyörätuoli,vuokratuoli,wieniläistuoli

  1. Osmo Ikola: Kielen elämää ja käyttöä, artikkeli Rouvasväki ja saarnastuoli