tutkija – Wikisanakirja (original) (raw)
tutkija (12)
- ammatti, jonka harjoittajia on esimerkiksi yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa
Minna on töissä tutkijana VTT:llä. - laajemmin jotakin asiaa erittelevä tai selvittävä henkilö
Rikostutkija Usko Pylkkänen on varma, että syyllinen löytyy.
Tätä asiaa selvittelemään tarvitaan nyt pari tutkijaa.
- IPA: /ˈt̪ut̪kijɑ/
- tavutus: tut‧ki‧ja
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutkija | tutkijat |
| genetiivi | tutkijan | tutkijoidentutkijoitten(tutkijain) |
| partitiivi | tutkijaa | tutkijoita |
| akkusatiivi | tutkija; tutkijan | tutkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutkijassa | tutkijoissa |
| elatiivi | tutkijasta | tutkijoista |
| illatiivi | tutkijaan | tutkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutkijalla | tutkijoilla |
| ablatiivi | tutkijalta | tutkijoilta |
| allatiivi | tutkijalle | tutkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutkijana | tutkijoina |
| translatiivi | tutkijaksi | tutkijoiksi |
| abessiivi | tutkijatta | tutkijoitta |
| instruktiivi | – | tutkijoin |
| komitatiivi | – | tutkijoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tutkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
2. selvittäjä, erittelijä
- tutkia
- yliopisto, tutkimuslaitos
- tiedemies, tiedenainen, tieteenharjoittaja, tieteentekijä, tieteilijä
apulaistutkija,sukututkija,tulevaisuudentutkija,tutkijakoulutus,tutkijalautakunta,tutkijankoulutus,tutkijanura,tutkijanvirka,tutkijaryhmä,tutkijasali,tutkijatohtori,väitöskirjatutkija,yliopistotutkija
- tutkija Kielitoimiston sanakirjassa
- tutkija Tieteen termipankissa
- tutkija Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 855 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa