tuutti – Wikisanakirja (original) (raw)

tuutti (5-C)

  1. (arkikieltä) ympyräkartio tai sen muotoinen esine, torvi
  2. ympyräkartion muotoon pakattu jäätelöannos, jäätelötuutti
  3. (puhekieltä) puhetorvi tai muu puheen lähde, monesti negatiivisissa yhteyksissä
    Sieltä tulee puhetta tuutin täydeltä.
    Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista sen Raatikaisen tuutista. (Juha Vainio - Käyn ahon laitaa (1979))
  4. tuuttien (Vriesea) suvun kasvi
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuutti tuutit
genetiivi tuutin tuuttien(tuuttein)
partitiivi tuuttia tuutteja
akkusatiivi tuutti; tuutin tuutit
sisäpaikallissijat
inessiivi tuutissa tuuteissa
elatiivi tuutista tuuteista
illatiivi tuuttiin tuutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuutilla tuuteilla
ablatiivi tuutilta tuuteilta
allatiivi tuutille tuuteille
muut sijamuodot
essiivi tuuttina tuutteina
translatiivi tuutiksi tuuteiksi
abessiivi tuutitta tuuteitta
instruktiivi – tuutein
komitatiivi – tuutteine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuuti-
vahva vartalo tuutti-
konsonantti- vartalo -

1. ympyräkartio tai sen muotoinen esine, torvi

englanti: cone ruotsi: strut